Työyhteisöissä ilmenee aina välillä pientä piikittelyä ja toisten dissaamista. Stressi ja erityisesti epäselvät työnkuvat vain vahvistavat tätä. Silti monessa organisaatiossa varhaisen puuttumisen malli toimii käytännössä vasta myöhäisenä mussutuksena– kun solmut ovat jo tiukassa.
Olen itsekin joskus ajatellut: “Miksi tuo taas narisee, keskittyisi töihin.”
Mutta vuosien varrella on kirkastunut yksi asia: se mikä hiertää yhtä, vie energiaa koko tiimiltä.
Esihenkilön tehtävä on puuttua – heti
Jos henkilö ei uskalla sanoa kokemaansa ääneen tai vähättelijä ei ota palautetta vastaan, esihenkilön rooli korostuu.
- Kuuntele
- Pyydä tapahtumat ja ajankohdat kirjallisesti
- Kuuntele myös ”kiusaajaa”
- Kutsu yhteiseen keskusteluun ja sopikaa pelisäännöistä, miten tilanne ei jatkossa toistu.
Joskus kyse on väärinymmärryksestä, joka ratkeaa anteeksipyynnöllä. Aina ei.
Kun tilanne ei ratkea helposti
Esihenkilön on seurattava tilannetta ja tarvittaessa konsultoitava HR-ammattilaista, miten kannattaa toimia: riittääkö suullinen huomautus vai kirjallinen varoitus? Vai pitääkö harkita äärimmäisessä tapauksessa työsuhteen päättämistä?
Kokemukseni mukaan noin puolet varoituksen saaneista korjaa toimintansa. Toisen puolen työsuhde päättyy tavalla tai toisella.
Miksi tämä on tärkeää?
Koska mitä aiemmin puutut, sitä nopeammin työrauha palautuu.
Varhainen puuttuminen ei ole kontrollointia – se on välittämistä, vastuun kantamista ja työyhteisön suojelemista.Haluaisitko aiheeseen sparrausapua? Ota yhteys Kristiinaan
